eSports on jokaiselle jotain. Osa katsoo, osa pelaa, osa striimaa.
Mulle eSports on harrastus, yhdessäoloa hyvien tyyppien kanssa,
hauskanpitoa ja osa identiteettiä. Lukiossa kaverit yleensä ja jotkut
opettajatkin kutsuivat minua WD:ksi nickin perusteella (pelaan nimellä
WD40). Joku voisi sanoa, että mä olisin hukannut ison osan elämästäni
"pelaillen tietsikalla". Mutta minä sanon että ilman niitä,
hienoja voittoja & kirpaisevia häviöitä, olisin paljon huonompi ihminen.
EM-kisat 21.10.2002. Valmentajan vetämä bootcamp, pelinä CS 1.5
eSportti on rehellistä. Säännöt ja struktuurit on sisäänrakennettu
peleihin. Vanhat, nuoret, rikkaat ja mustat on kaikki samalla
viivalla. Jos otat kunnolla pataan, niin ei auta kuin kirjoittaa että
"kiitti pelistä" ja mennä etsimään syyllistä peilistä. Jos
tapaat jonku, joka pelaa kuin puolijumala, niin usein teistä tulee
frendejä riippumatta kuka tai mikä se toinen on. Kerran kutsuin yhden
nettitutun meille lanittamaan. Sitten kun se ajoi pihaan, niin
paljastui et se oli yli kolmekymppinen, suomenruotsalainen perheenisä.
Ei ollu vaan koskaan tullu ikä tai kieli edes puheeksi. Me oltiin
silloin 16-17v. Oli muuten yhdet parhaista laneista ikinä ja se tyyppi
pelasi meidän kanssa monessa isossa laniturnauksessa senkin jälkeen.
Ja minä kun tarmokkaasti olin yrittäny vihata rantahurreja siihen asti.
Enkä myöskään tiedä juurikaan muita juttuja, jotka saa kymmeniä
nuoria pysymään poissa pahanteosta ilman päihteitä koko viikonlopun.
Millään laneilla en ole ikinä nähnyt yhtään tappelua, minkäänlaista
ilkivaltaa, selän takana puhumista tai oikeestaan mitään muutakaan
kielteistä. Taas sitte oon ite oppinut tietsikoista kaiken laneilta,
olen tutustunut 95% frendeistä niiden kautta, moni pariskunta on
löytänyt toisensa sieltä ja ainakin yksi on edelleen onnellisesti
naimisissa. Siinä perheessä muuten emäntä on paras CS-pelaaja.
Kahden kerroksen LANit, 6.12.2010, Starcraft turnauksen finaali
No, mikä sitten erottaa pelailun eSportista? Mun mielestä asenne.
Peli muuttuu tietsikkapelistä sähköiseksi shakkiotteluksi, kun
siirrytään pelailusta eSporttiin. Otetaan vaikka joku tämmöinen pätkä:
Pelailijasta se näyttää pyrähdykseltä, jossa kaikki nyt vaan sattuu
loksahtamaan kohdalleen. eSporttilainen purkaa tuota osiin.
1. Klippi alkaa siitä et pommi on pudonnu keskelle banaania.
Eli hypätään ensiksi banaanin yli, niin saadaan info, että miltä sielä
näyttää. Okei, nähdään että tynnyreillä on ainaki yks vihollinen, jota
me voidaan koittaa haastaa. Mutta sitten vihu heittääkin savun meidän
eteen, eikä nähdä enää mitään. Hätä ei ole tämän näkönen, me saatiin
info että se vihollinen on kaukana. Otetaan kranaatti, tähdätään
minimapista vasemmasta yläkulmasta ja heitetään kranaatti. Saadaan
EMRE:ltä 70 energiaa pois melkein ilman riskiä.
2. Banaani on savutettu, sinne ei nähdä niin mennään katsomaan
keskelle rampilta. Ja rampille mennään oikeata laitaa, kun siihen ei
näe keskeltä. Keskeltä näkee vain vasempaan laitaan, johon vihollinen
tappaakin meidän tiimikaverin LorDarknesin. Ei vieläkää hätää, siitä
me saadaan info että keskellä on vihollinen. Otetaan vaan äärettömän
pieni näkymä rampin alaosasta. Silloin meistä näkyy viholliselle vain
pieni pää, johon on vaikea osua. Nyt saadaan 1v1 tilanne vihollista
vastaan, josta me nähdään koko ruumis. Me tiedetään missä vihollinen
on, niin voidaan vähän ampua ennakkoonkin ja saadaan se vihollinen pois.
3. Noni, aika sekava tilanne ja tapahtunut paljon. Otetaan vähä
rauhaa, mennään nurkan taakse turvaan lataamaan ja kerrataan montako
meitä ja niitä on hengissä.
4. Mennään takasin, tähtäin koko ajan jossain kulmassa, josta
voi tulla vihollinen, ei koskaan keskellä ruutua, josta meitä ei pysty
muutenkaan yllättämään. Vihollinen kun voi tulla vain jostain kulman
takaa, ei koskaan seinän läpi. Katsotaan pienestä kulmasta taas
keskelle, johon onkin tullut toinen vihollinen haastamaan itsensä
kannalta epäedulliseen paikkaan. Saadaan se pois ja taas rauhoitus ja
hengissä olevien laskenta. Jäljellä olevien vihollisten määrä on
tärkeää muistaa, että tietää pitääkö välillä ladata asetta vai
riittävätkö lippaassa olevat panokset.
5. Okei, muistetaan että banaanilla oli ainaki yksi ja koska
pommi on jäänyt sinne, niin sinnehän meidän pitää mennä. Banaania voi
lähteä haastamaan oikealta tai vasemmalta siivuttaen. Mut jos siivutat
vasemmalta lähtien, niin olet helposti tilanteessa, jossa vihollinen
voi olla viidessä eri paikassa kyttäämässä sua (halkopinon syvennys
vasemmalla, halkopino, tynnyrit kaukana, seinä kaukana ja syvennys
oikealla). Jos me hypätään taas banaanin yli, niin saadaan tietoa ja
päästään siivuttamaan oikealta, josta me nähdään nämä paikat
yksitellen. Tällöin meidän ei tarvitse haastaa todennäköisesti kuin
yhtä vihollista kerrallaan.
6. Meillä on sokaisukranaatti, niin heitetään se. On aina
tärkeää käyttää ostettuja kranaatteja hyödykseen. Ja jos niitä ei osaa
käyttää, on tärkeää säästää rahat ja olla ostamatta niitä. Mennään
heti kranaatin perään ja huomataan että halkopinon päällä onkin
kyttäävä vihollinen. Vihollinen ampuu meitä sokkona, tuskin näkee
mitään sen sokaisukranaatin jälkeen. Pudottamisen jälkeen jäljellä
onkin enää yksi ja voidaan siivuttaa sitä paikka kerrallaan.
Vihollinen löytyykin jo ensimmäisestä paikasta tynnyreiltä, otetaan
siihen vähän typerä haastaminen, mutta tällä kertaa ollaan vahvempi ja
voitetaan erä. Viimeiseen vihulaiseen oltaisiin voitu käyttää vielä
yks kranaatti ja odottaa tiimikaveria avuksi. Mutta erä oli mennyt
hyvin ja meillä oli itseluottamusta, niin mentiin tällä kertaa
hoitamaan homma loppuun.
Uskomusten vastaisesti eSportsisssa ei tarvitse olla mikään
yli-ihminen tähtäämisessä. Tässäkään pätkässä ei tullut yhtään
neljästä taposta pääosumalla. Hankkiudut vain edulliseen asemaan ja
pakotat vihollisen epäedulliseen. Siten saat todennäkösyydet
puolellesi. Kymmenien erien matsissa ne muutamat prosentit kerääntyvät
ja voitat. Mutta sitte koskaan et ole valmis. 20 vuoden kokemuksella
tein silti typerän virheen olla odottamatta tiimikaveria, että
oltaisiin saatu 2v1 tilanne loppuun.
Siinä on eSportsin kauneus.
Kirjoittaja: Eino Järvinen