Hei olen vuonna - 94 syntynyt nuori nainen Valtimolta. Kirjoitan ihan
ensimmäistä kertaa blogia. Aiheena minulla on työkokemus
maatilahommista. Olen lähtöisin perheestä jossa oli maatila. Onhan
siellä edelleen lampaita ja hevonen. Lypsykarjan isä möi pois.
Olen käynyt kokin paperit ja olen tehnyt alan hommia jonkun verran
mutta maatalousala kiinnostaisi enemmän. Kävin maatalouskoulua
Nurmeksessa muutaman kuukauden ajan. Lopetin sen kesken koska oma
jaksaminen oli etusijalla. Haaveilen edelleen käyväni alan loppuun
jossain vaiheessa.
Aluksi epäilin itseäni kovasti pystynkö sen alan töitä tekemään.
Pidän eläimistä mielettömästi varsinkin kissoista ja lehmistä.
Itselläni on kolme kissaa.
Kun etsin töitä sisko löysi työkkärin sivuilta linkin missä etsitään
oppisopimuksella työntekijää Nurmekseen maatilalle. Niimpä laitoin
hakemuksen ja pääsin töihin. Olin n. puoli vuotta mutta lopetin kun
tuli työuupumus. Olen tehnyt myös lomittajan hommia Valtimolla.
Aluksi kaikki työt appeen jakaminen, koneiden käyttö, lypsäminen,
kiiman tarkkailu ym työkuvat olivat minulle aluksi vaikeaa oppia. Opin
kuitenkin paljon tekemällä asioita mutta paljon on vielä opittavaa.
Siisteydestä huolehtiminen oli ainut asia aluksi minkä osasin.
Traktori hommat ovat minulle vielä hakusessa koska en ole ikinä tehnyt
esim peltohommia. Tiedän vain suunnilleen eri vuodenaikojen työkuvat.
Milloin kynnetään, puidaan, levitetään lantaa, paalataan jne. Toivon
pääseväni jonakin päivänä myös peltohommiin.
Tsemppaan kyllä ihmisiä lähtemään tälle alalle. Mikään päivä ei ole
samanlainen ja jollain tasolla se on myös hyvin terapeuttista työtä.
Opettelu vie aikaa eikä niitä sekunnissa vain opi. Se että tekee työt
huolellisesti niin se palkitaan. Parasta tässä on ollut se kun on itse
että myös tilanomistajakin tyytyväinen lopputulokseen. Eikä pidä
lannistua jos ei heti kaikki suju.
)